sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Rainjanin maalauksia


Kuvasarja Seitsemän maalausta jooga & meditaatio ovat Rainjanin joogaopettajakoulutuksen (talvi 2016 - kevät 2017) päättötyön maalaukset. Päättötyö on joogaopettaja-koulutuksen sisältöä kuvin ja sanoin (seitsemän lähtiopetuskertaa). Aiheet kuviin ja kuvien sisältö tulivat minulle kuin itsestään. Kuvat esittävät myös joogan elämäntavan perusasioita. Kun ymmärrämme kaiken olemassa olevan yhteyden, voimme toimia kaikkien parhaaksi.

Kuvat ovat Talven ihmemaa/kaikki on Korkeimman ilmentymää, Meditaatio/mielen laajeneminen. Jooga-asanat ovat Diirgha pranam, Kobra asana ja Yogamudra. Asanoiden jälkeen on Kaikki on yhtä-maalaus, ja viimeisenä Lootuskukka. Valkoinen lootuskukka kuvaa joogan kauneutta.

Rainjani




 Klikkaa kuvia suuremmaksi!




























tiistai 12. heinäkuuta 2016

Mietteitä henkisellä polulla


Klikkaa kuvia!






 










Sitaatit: Maetreyii Ma Shrii Shrii Anandamurtin inspiroimana
Kuvat Sarasvati Ma









sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Runoworkshop Leppolan kevätretriitissä 2015



Pienissä atomeissa, hiukkasissa
värähtelee valon energia.
Anna sen parantaa ja korjata
anna sen hoivata ja loistaa.
Loista maailmaan, maailmankaikkeuteen,
kohtaamaan sinut.

Maistan, haistan karvasmantelin ja katajan.
Tunnen lämmön ja lempeän tuulen.
Kuulen, kuulen kevään tulon.
Sen mukana saapuu myös uusi elämä.
Se voi olla karvasta, se voi olla hunajaa, ketunleipää.
Toivon olevani vapaa aistien vankeudesta,
sillä kaikella on tarkoituksensa.

- Vaeltaja


















Entä jos olisit mennyt
olisiko minua enää

Se oli matka
ja en enää eksynyt
Kasvoin jälleen
vähän lähemmäs sinua
arvollisemmaksi itselleni


Kiinteys hellittää
pisara
hento tuuli puhaltaa
ja olen jälleen eheä

Kauneus sisälläni
koskettaa minua jälleen
ja olen vapaa luomastani


Kun hiljaisuus ympäröi minut
tunnen ääreni äärettömät
tuuli tukassani
vapauden anteeksi annossa

Totuus on
että olen vapaa
siitä huolimatta

Kun tyhjennän tämän astian
näethän minut.

- Tuovi








Kevät on tässä
tuoksut
ruohot, multa,
kasvit nupuillaan

Kevään äänet
surina, tuuli
linnut, kirkuna ja laulu

Lempeä kylmyys, viima

Ötökät, hyttyset ja muurahaiset
heräävät ja alkavat liikkua
menevät naapuriin.
Kaikki sulassa sovussa, yhtäaikaa

auringon valo

*   *   *


 

 


 

Yhteys ylempään

Voiko sitä selittää mikroskoopilla, kvanttifysiikalla.
Kun yhteys ei tottele, aikaa ei paikkaa, 
normeja, lakeja, uskontoa, yhteiskuntamuotoa.

Vai onko vain ymmärrettävä
miljardi kertaa viisaampaa.

Ei ihminen kykene ymmärtämään, 
selittämään sanoin, kirjaimin
yhteys vain on, se on.

- Kapila




Olen... olen... olen...
iäisyydessä olen.
Kärsimättömyyteni niin pieni
iäisyydessä on.
Iäisyyteen se hukkuu
häviää, haihtuu.
Minulla ei ole kärsimättömyyttäkään
Olen... olen... olen...
ikuisuudessa olen
rauhasi kanssani on.

Sattuu, sattuu, sattuu,
antaa sattuu vaan
sattukoon kovempaan.

Se luopuminen kun sattuu, sattuu...
ja oh, ah ihanaa
kun helpottaa, tuskasta irti oon.
Luojani, pehmensit minut
rakkautesi suurin lahjani on.

- Arya







Nämä kädet

Nämä kädet ovat Sinun kätesi.
Ne ovat täynnä Sinun hellyyttäsi
Sinun tuoksuasi.
Ne muistavat kaiken,
ne tuntevat piilotetummankin.
Niiden kautta ilmaisen
syvimmän kaipuuni 
ja annan kallisarvoisimmat lahjani.
Käsissäni kasvaa tuhat kukkaa, 
niiden tuoksu saa Sinut laulamaan!
Avoimet kämmeneni kutsuvat
sinut lähemmäksi, syleilyyn.
Nämä kädet ovat Sinun kätesi.
                           
  - Arunima











Nyt kun olen hiljaa ja odotan
tulet luokseni tuulen äänessä
kun se hyväilee kuusen oksia
kaikkialla ympärilläni
valon ja varjon leikissä
ja kuivien lehtien rapinassa.

Kosketat ihoani ja liehutat hiuksiani
oikullisin pyörtein.
Vanha paju vieressäni vinkuu ja natisee.
Sillä on jotain sydämellään
vuosikymmenien viisaus.
Se on myös Sinun ääntäsi
Sinun viisauttasi.

- Sarasvati Ma










Soliseva puro
kastepisara lehdellä
maasta versoava silmu
Nämä ovat Sinua 
ja Sinä olet minua.

 Aamuauringon sarastus
rakkaan kuiskaus
kasvojani sivelevä tuuli
Nämä ovat Sinua
ja Sinä olet minua.

Kuinka kadotankin 
aina Sinut
Eksyn polulta. 
Haen joka paikasta.
Ja siinä olet, minussa.

*   *   *





 
Kevään ylistys

En parempaa mä tietää voi
kun Korkein lahjasi meille
Se laulu linnun
tuo kevään tullen soi
ja tuo rauhan tunteen
kiireeseen eksyneille.

Tuo tuoksu ruohon
ja voima pienten versojen
mut onnen valtaan
saa aina uudelleen.

*   *   *







Tuo suloinen samenttinen 
tunne sydämessäni
se olet sinä Baba.
Tuot minulle suurta 
onnea ja suloisuutta.
Hetki on hiljainen ja täyteläinen.
On mahdollista olla ihminen
ja kokea tämä autuus. 
Se on totta.

Tule hiljaisuus mun sydämeen,
ota minut ihan kokonaan.
En halua salata mitään.
Kaikki minussa on 
Sinua Baba
ihan kaikki.

Vapaus on todellinen
vapaus iloon ja onneen
vapaus auttamiseen 
ja välittämiseen
vapaus jättää kahleet
ja kokea 
elämän täydellisyys.

- Rainjanii



The Song of the Happy Heart

 
Reflections of moments
you came just in time
my heart dangling on the line
Time of confusion
too much dissolution
Ripe with despair
And then you were there
My heart sang for You
Yes yes it is true.  

- Gopala







Vem är du, var finns du min kära?
Du flyger förbi med lätta vingslag
du sjunger en underbar serenad.

Du lyser upp min dag 
med ett mångfald av färger
Du berusar mej med den söta doft
Du sveper över mej som en vind
smeker min kind, rufsar mitt hår
I ditt mjuka sus hör jag dej viska: Jag älskar dig 
Du finns alltid bredvid mej min kära.

Älskade, öppna mina ögon
Hur är det möjligt att jag inte ser dig?
Jag letar och letar efter kärlek
 och alltid är du där tålmodigt väntande 
att jag sku upptäcka dig.
Varför stänger jag mina ögon
och tror att du inte finns?
Öppna mina ögon och få mig 
att se den som alltid funnits där,
den som törstar efter min kärlek.

- Maha Devii






Tupakkaa, kessua, röökiä
siitä saa ja se ottaa
se tappaa ja auttaa
hivelee ja myrkyttää.

Ah, mutta niin ihanaa
on olla olemassa
kun kevättä on rinnassa 
ja rakkautta sydämessä.

- Jyotesh




Star, moon, galaxies
are part of our life.
We should try
to commit our life
for universal outlook.
He who guides the stars
and galaxies, guides us.
Baba Nam Kevalam

- Dada Bhavottarananda



Kuvat: Sarasvati Ma
Klikkaa kuvat isommaksi!








perjantai 7. marraskuuta 2014

Frantsilan syysretriitin runopajasta 2014 ja 2012

Ambikan vetämän runo/kirjoituspajan satoa
syysretriitissä 2014

Kun olen onnellinen



Kun olen onnellinen
kaikki onnistuu
olen tyytyväinen
kaikki kelpaa
olen hyväksyvä
kaikki on hyvin
olen tasapainossa
Kaikki sen huomaa
olen kiitollinen onnen sade
Kaiken se sade kastelee
Maailmani kukoistaa
Voiko enempää pyytää?
-          Arya



Kun olen onnellinen
suu hymyilee, silmät nauravat
Kädet elävät vilkkaasti mukana
Jalat ottavat korkeita tanssiaskelia, musiikki soi.
Elämä maistuu vastapoimituista mansikoista
tehdyltä täytekakulta.

-          Diipali



Kun olen onnellinen
sieluni solisee korvissani helmiäisenä
Ei ole taakkaa jota en jaksaisi kantaa
Ei murhetta jota en voisi selättää.

Kun olen onnellinen
koostuu elämäni keveistä nuoteista
Vedän puoleeni iloisia ääniä
ja jaan ne lauluina maailmaan

-  Sangiita



Kun olen onnellinen
en odota mitään, en halua mitään
vaan todistan mitä tapahtuu
tai ei tapahdu
Aika pysähtyy
ei tunteita ei aistimuksia
joihin takertuisin.
Kun olen onnellinen, vain olen,
en reagoi enkä yritä ymmärtää.

-          SMa

Tajunnanvirtaa


Speeding through the universe
The unfamiliar becoming familiar
The feeling of home in strange places.
I have been here before.


- Gopala 

****

Unen mailta havahdun
Törmäänkö maahan?
En, laskeudun lempeästi
tähtisadetta hiuksissani.

Horisontti on hieman vinossa
ja kuuset sojottavat iltataivasta vasten.

En ole vastuussa mistään tällä kertaa
ja silitän nurmikkoa.

Ei mitään hätää
ja nousen seisomaan
veden solina jatkuu
ja hetkeen en liikahda
mutta aurinko on jo laskenut
ja yökaste hiipii lehvistöön.
  
-          SMa



Runotar istui puun käppyräisellä juurella. Se oli löytänyt valon sen alta. Valo oli kaunis, uljas ja voimakas ja jokin sai kyyneleet runottaren silmiin. Valoa ei voinut kahlita. Se ei ollut runottaren ja sitä runotar suri. Se oli pohjaton kaipaus josta runotar ei osannut uneksiakaan. Lempeästi hän silitti valon pintaa. Se hehkui ja säteili omaa kirkkauttaan melkein sokaisten sydämen. Kyyneleet tulvivat runottaren silmistä. Hän ei olisi millään halunnut päästää kauniista ja sielun syvyyteen kuuluvasta valosta. Miksi juuri runotar oli valon löytänyt ja miksi juuri hänen täytyi opetella luopumaan kuvitelmastaan. Kun olisi vain saanut istua siinä.


-  Padma


”Elämänvoima ohjaa aina sydämen läsnäololla.”

 - Indira


Syysretriitin runoja vuodelta 2012

Puronvarsikävelyltä

Maisema, valoja ja varjoja
ylhäältä alas ja alhaalta ylös.
Missä olenkaan?
Siinä keskellä tässä kauneudessa.


Välillä elämä virtaa
kuin lempeästi soliseva puro
joka hellii ja rauhoittaa sydäntä
ja turva löytyy.


Rakas soliseva oppaani
mihin toit minut?
Tähän valon reunalle
kauniiden lehdettömien haapojen juurelle
joiden takana järvi
joka vastaanottaa solisevan oppaani
ja se sulautuu järveen,
jonka taustalla kirkonkylä kirkontorneineen
tervehtii tätä kulkijaa.

-          Arya



Luonnon vaihdevuosi
ja punatulkun kaukainen kutsu
-          puro ei välitä
se jatkaa, se jatkaa
laulaen hiljaa mennessään.

Etääntyy ja lähenee solina
kiven värisevä kuvajainen

Smaragdinvihreät samettiset legginssit
leppä on vetänyt jalkaansa ja odottaa.

Haapa kuiskaa: kohta, kohta!
vaan koivu vastaa:
ei mitään kiirettä
katsokaa hienoa röyhelöpukuani!

-          SMa





Katse etsii
tyhjässä ei ole rajoja
Tila on ääretön
kaikki muuttuu
kaikki virtaa
ja vain on.
Ei tarvetta muuttaa mitään.
Ei tarvetta puuttua
Vain olla – tässä ja nyt.

Hämmästys – missä olet?
Puro solisee – minä virtaan mukana.




maanantai 23. kesäkuuta 2014

Anastasia lukupiirin naisten voimakuvat



 








Anandinii - The Blissful











Ganga - The River Goddess

















Mainjula - Sweet and Beautiful

























Chandradevi - The Moon Goddess


 




Rainjanii - Who Gives Happiness to Others










Supriya - Greatly Beloved






Kuvat ja editointi: Sarasvati Ma







sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ajatuksia taiteesta



Shrii Shrii Anandamurti Anandamaetreyiin välittämänä 16.12.2012

Taiteella on suuri merkitys kulttuurille. Sellaisessa kulttuurissa, jolla ei ole taidetta, ilmenee tiettyä karkeutta, psyykkistä kehittymättömyyttä.

Taide voi saada monta muotoa; se on mielen luovaa liikettä, mielen luovaa heijastusta. Taide on pyrkimystä luoda kauneutta yliaineellisten ja muiden ylevien kokemuksien kuvaamiseksi. Taide pyrkii ilmaisemaan ihmismielen ja -sydämen korkeampia ominaisuuksia. Se ilmentää niitä hienosyisiä kokemuksia, joita ei muulla tavoin ole mahdollista tuoda esille. Taideilmaisun keinot saattavat vaihdella paljonkin aina sen mukaan, mitä välineitä ihmisillä on kulloinkin käytettävissä.  Mutta kun on kysymys henkisestä taiteesta, on aina kysymys noiden korkeampien inhimillisten kokemusten, laajentuneiden näkemysten sekä rakkauden ja kauneuden ilmaisemisesta. Taide ruokkii mieltä kuvan, äänen ja muiden aistimusten kautta; se ohjaa mielen korkeammille tasoille saadakseen nuo henkiset kokemukset toistumaan kokijan mielessä.

Osa nykytaiteesta pyrkii välittämään ja toistamaan taiteilijan psyyken häiriintyneitä tunteita. Sellaista taidetta kutsun terapeuttiseksi taiteeksi, koska se toimii taiteilijan terapiana. Pyrkimyksenä on ilmentää mielen tukahdutettuja ongelmia visuaalisin tai auditiivisin menetelmin ja näin purkaa niitä symbolisesti. Tämä on taideterapiaa ja silläkin on sijansa. Mutta henkinen taide on taidetta, joka inspiroi ihmismieltä ja sydäntä, ja joka haastaa ihmiset tavoittelemaan korkeimpia ihanteitaan, avarimpia näköalojaan. Sellainen siunauksellinen taide on ollut kautta aikojen osa kaikkia kulttuureja, ja vain kun kulttuuri on rappeutunut, henkistä taidetta ei ole ollut.

Ihmismielen ja ihmissydämen luonnollinen taipumus on pyrkiä antamaan muoto jumalallisen kosketuksen autuudelle ja rakkaudelle, joka on aistikokemuksen yläpuolella. Ihmisellä on luonnollinen taipumus välittää kokemuksensa toisille luovan prosessin kautta. Ihmismielen luonnollinen taipumus on luoda muotoja, ja aivan kuten lapsi syntyy äidin kautta, taideteos syntyy käsien kautta.

Kun ihmiset kokevat ja näkevät siunauksellista taidetta, joka ilmentää ihmismielen ja sydämen voimaa, he saavat innoitusta sen kauneudesta; sen kuva- tai äänimaailma kohottaa mielen ja avaa sydämen. Taide saa vastakaikua katselijoiden ja kuuntelijoiden mielessä. Kun taiteilija, joka kokee ylevää rakkaudentunnetta, luo taidetta, katselijassa, kuuntelijassa tai lukijassa syntyy sama kohottava kokemus.

Suuren musiikin, kuten kaiken suuren taiteen monimuotoisuuteen ja hienostuneisuuteen voi sisältyä niin tragediaa kuin iloa ja onneakin; musiikki voi koskettaa ihmisen tunteita ja kuljettaa vuoroin onnen ja murheen tunteisiin, näin kuvastaen elämän sinfoniaa. Näitä nousuja ja laskuja voi kyllä sisältyä siunaukselliseen taiteeseen, mutta kun musiikki päättyy ja elämys on koettu, ihminen kokee kohottavaa innoituksen tunnetta, jonka teoksen korkea taiteellinen laatu on synnyttänyt.

Myös hyvä elokuva voi olla taidetta, näyttämötaidetta. Tähän taidelajiin sisältyy monia muotoja ja elämän seikkailun vivahteita, mutta jos teos on aidosti suuri, se tavalla tai toisella synnyttää innoitusta. Se antaa mielelle jotakin uutta ja innostavaa. Vaikka se voi viedä katsojan varjoihin ja pimeyteen, se saattaa avata mieltä jollekin, mikä on ei-aineellista, jotakin enemmän kuin fyysinen maailma, ja silloin ihmisen mieli kohottuu. Visuaalisessa taiteessa, maalaustaiteessa, keraamisessa ja veistotaiteessa on elämänvoimaa, kauneutta ja harmoniaa. Kun tällainen taide synnyttää katsojassa henkisen kokemuksen, silloin taide on saavuttanut jotain suurta.

Taide on enemmän kuin kauneutta: se on tärkeä osa ihmispsyyken itseilmaisun kehittymistä. Kun mielen ja sydämen tarvetta ei pystytä ilmaisemaan, se tarkoittaa, että ihmiset elävät tukahdutettuina ja rajoittuneina. Ja kun jonkin ajan taide ilmentää ihmisten tuskaa, masennusta ja kärsimystä, tämä on osoitus siitä, että ei vain taiteilijan vaan koko yhteiskunnan psyyke on sairastunut. Taide on yhteiskunnan terveyden mittatikku. Ollessaan onnellisia linnut laulavat kauniisti. Aivan samoin ihmiset, joiden tarpeet on täytetty, ovat onnellisia ja laulavat. Taide on tuo laulu. Se kuuluu ääninä ja näkyy kätten töinä; sen muodot ovat monet.



paint-brush1

lauantai 2. helmikuuta 2013

Taiteesta ja kirjallisuudesta



Otteita P.R. Sarkarin teoksesta The Opinion; Literature & The Practice of Art;
Ananda Marga Publications  1973


Ajan tarpeet

Sahityaksi eli todelliseksi kirjallisuudeksi kutsutaan sellaista rakentavaa, täydellisen hyväntahtoista ajatuksenkulkua, joka toiselta puolen koskettaa tavallista ihmistä ja toiselta puolen Korkeinta Tietoisuutta.
Se mikä liikkuu yhdessä yhteiskunnan kanssa, se mikä johtaa meidät todellisen hyväntahdon, kasvun ja täyttymyksen tielle, on Sahityaa. Niinpä määritelmä "taidetta taiteen vuoksi" ei ansaitse tulla hyväksytyksi, vaan pikemminkin sen tulisi kuulua: "taidetta palvelun ja siunauksen vuoksi".

Kohdatessaan tiellään vaikeuksia ihmiset tuntevat tarvetta pysähtyä lepäämään. Toisinaan heidän jalkansa pettävät, ja he istuutuvat aloilleen nääntyneinä ja turhaantuneina. Lahjakkaan kirjailijan vastuu on tällaisella hetkellä entistä suurempi. Hänen on oltava erittäin valppaana, kun hän ryhtyy laulamaan marssilaulua rohkaistaakseen ihmisiä jatkamaan matkaa. Hänen on tarkkailtava, kykenevätkö ihmiset kulkemaan hänen
kanssaan - koskettaako hänen ajatusaaltonsa heidän sydämiään, hyödyttääkö hänen palveluksensa heitä millään tavoin.

Todellinen kirjallisuus ei ole fantasiaa yhteisöelämän pintailmiöistä eikä mielikuvitusleikin värikästä taikaa. Se on todellisen elämän muotokuva - mielen sisäisten kätköjen ulkoinen ilmaus, ihmissydänten tukahdutettujen huokausten rohkea ja voimakas ilmaus. Ollakseen arvostettua taiteen tulee ansaita oikeus olemassa oloonsa, sen tulee pysytellä mukana dynaamisen yhteiskunnan vauhdissa. Tällainen kirjallisuus on Yuga Sahityaa eli aikakauden kirjallisuutta.

Sellaista kirjallisuutta, joka on luonteeltaan rakentavaa, hyväntahtoista, mutta joka on edennyt liian pitkälle edellemme, joka ei ole täysin katkaissut yhteyttään meihin, mutta ei myöskään kulje aivan rinnallamme, kutsumme Tatastha Sahityaksi eli etuvartiokirjallisuudeksi, emme aikakauden kirjallisuudeksi.
Tällainen kirjallisuus on kyllä pitkäikäistä, koska se on edellä aikaansa, mutta sen merkitys tietyn aikakauden tarpeita silmällä pitäen on vähäisempi.

Yhteiskunnan muuttuessa Yuga Sahitya, tietyn aikakauden kirjallisuus, menettää todellisen merkityksensä, joka on ollut sidoksissa tiettyyn yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

 Mutta ne, jotka ajattelevat, että Yuga Sahitya on arvotonta, jonakin toisena aikana, erehtyvät: Tällainen kirjallisuus pääsee historian lehdille, ja sillä on myös erityinen merkitys tulevaisuuden kirjailijoille, koska nämä saavat siitä viitteen tietyn aikakauden yhteiskunnallisista suuntauksista. Niiden jotka halveksivat tiettyyn aikakauteen sidottua kirjallisuutta, tulisi tietää, että aikaansa edellä olevan kirjallisuuden kaikki kiehtovuus sisältyy monin tavoin ajatuksen rikkautena juuri aikakauden kirjallisuuteen. Vain aikakauteensa sitoutuneen kirjailijan tai taiteilijan ponnistelut voivat ehkäistä suuren rappion tai katastrofin. Tässä suhteessa aikaansa edellä oleva kirjailija on pelkkä mykkä sivusta seuraaja. ... Yuga-kirjailija rakentaa tietä siirtäen maata ja tunkeutuen läpi kallioiden ja kivien, kun taas Tatastha- kirjailija istuu vuoren huipulla ja luonnostelee maisemia sekä välillä selittää, kuinka teitä tulisi rakentaa.


Aikakauteensa sidotun kirjallisuuden varmin tunnusmerkki on se, että se ilmaisee selkeästi kysymyksessä olevan aikakauden tarpeita. Se kulkee käsi kädessä massojen kanssa. Se välittää aikansa kielellä jokaisen aikalaisensa mielen ongelmia ja niihin liittyviä suuria ja pieniä asioita ja tapahtumia. Jos Yuga-kirjallisuudesta tulee edistyksellisempää tai dynaamisempaa kuin ajan ihmiset ovat, niin se ei vilpittömyydestään tai rakentavuudestaan huolimatta kykene koskettamaan ihmistä riittävän syvältä.Se itse asiassa menettää merki-
tyksensä. 

Kirjailijan ja taiteilijan vastuu

Aivan niin kuin todellinen kirjailija ei voi jäädä mielikuvituksen värikkääseen taikamaailmaan hän ei myöskään voi ajaa ihmisiä  pessimismiin ja epätoivoon, valitella maailman turhuutta ja laulaa toivottomuuden lauluja. Hänen tulee käyttää kynäänsä tai sivellintään yhteistoiminnan ja sovittelun hengessä.
Jos hän ei sitä tee, meidän on katsottava, että hänen taiteelliset ominaisuutensa ovat taantuneet. Hänen panoksensa on täyttä roskaa, joka kelpaa kyllä lannoitteeksi, mutta jonka läsnäolo aiheuttaa terveysriskin ihmisille.

Todellisen taiteilijan on paras katsoa tarkasti ympärilleen ennen kynään tai siveltimeen tarttumista, ottaa selvää, mihin suuntaan yhteiskunta on menossa - miksi se liikkuu juuri siihen suuntaan - mitkä ovat sen heikkouden perimmäiset syyt. Pelkkä tarkkaileminen ei kuitenkaan riitä. Kenties hänen täytyy yksinään asettua poikkiteloin tuhon voimakasta virtaa vastaan.

"Jos minua kuuntele ei kukaan,oman itseni otan mä matkallein mukaan."

Taistelussa satoja ja tuhansia väsymättömiä vastustajia vastaan, joilla on turvasatama ikivanhoissa uskomuksissa, ja joiden pahansuopuus heijastaa ihmisen itsekkyyttä, hänen kynänsä kenties hajoaa kappaleiksi, ja hänen siveltimensä joutuu vetämään kankaalle pelkkiä vesiviivoja; silti hän ei saa lakata ponnistelemasta. Hänen jokainen tappionsa liittyy toiseen kuin helmet voitonseppeleessä.

Siellä, missä yhteiskunta on joutumassa häviöön taikauskon ja ennakkoluulojen pyörteessä - missä se tietämättömyyden pimeydessä on menettänyt kykynsä nähdä - siellä on kirjailijan tai taiteilijan astuttava esiin vaarasta välittämättä. Hänen on soihtu kädessään näytettävä muille tietä. Hän ei saa jäädä paikoilleen kompastumisen pelosta. Käyden tinkimättömään taisteluun hän vie ihmiskuntaa eteenpäin kehityksen tiellä.

Huumori

Olipa kirjailijan sanoma kuinka rakentava tai ylevä tahansa, jos siitä puuttuu huumori ja hilpeys, se jää suurelle yleisölle vieraaksi ja vaikeasti sulatettavaksi. Jos avaat kirjan ja se sisältää vain moraaliopetuksia, saat päänsäryn ennen kuin olet ehtinyt viittä sivua pitemmälle. Kaiken taiteen ja kirjallisuuden pääkriteerinä tulee olla pyrkimys yhteisön hyvinvointiin, ja sanoma tulee pukea mielenkiintoa herättävään, iskevään ja huumorilla höystettyyn muotoon. Tämä saa "karkeiden" älykköjen hienosyisen älyn heräämään.

"Siistit" ja "siivottomat" taiteilijat
Bakteerikammoiset, "siistit" kirjailijat kirjoittavat runoja vuorista, meristä ja kuutamosta, kuvailevat elävästi aristokraattien olohuoneita, mutta eivät kerro sanallakaan unohdettujen ihmisten alhaisesta elintasosta ja likaisuudesta, ihmisluonnon nurjasta puolesta, koska aihepiiri ei ole kiehtova koska se ei sovi heidän tyyliinsä.


"Siistien" kirjailijoiden mielestä tällaiset aiheet saattavat yhteiskunnan alttiiksi vaaralIe. Mutta "siivottomat" taiteilijat ovat vieläkin vaarallisempia. "Siistien" rikos on heidän epäaktiivisuutensa, mutta "siivottomien" heidän yliaktiivisuutensa, joka perustuu itsekkyyteen.Näyttää siltä, kuin he tarkoituksellisesti etsisivät elämän likaisia puolia ja aivan kuin täit haluaisivat lihottaa itseään yhteiskunnan avoimien haavojen eritteillä. On muistettava, että täit eivät paranna haavoja - pikemminkin mitä enemmän haavoja sitä hauskempaa niillä on, sillä
nämä eritteet ovat niille elämäneliksiiriä. Yhteiskunnan likaiset puolet ovat näiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden ainoa ravinnonlähde.

Jos taide tai kirjallisuus pyörii vain ihmisluonnon likaisten puolien ympärillä, ihmiset alkavat suuntautua niihin yhä enemmän, ja se merkitsee lisänaulojen lyömistä heidän arkkuunsa. Etsiessään vain pahaa, rivoa ja karkeata nuo taiteilijat kadottavat näköpiiristään taiteen perimmäisen tarkoituksen.

Taide ja kirjallisuus eivät mielestäni saa keskittyä vain "kunnon kansalaisten" kuvaamiseen. Toisaalta ei pidä myöskään mustamaalata vastenmielisiä ja halpamaisia ihmisiä. Mitä tahansa taiteilija luokaan, hänen tulee tehdä se myötätuntoisin mielin. Juuri halveksitut ja unohdetut ovat eniten avun tarpeessa - he ovat vähiten edustettuina kirjallisuudessa. Taiteilijan vastuulla on tuoda julki ja selittää heidän piinattujen mieliensä tunteita. Taiteilijan on otettava vastuu siitä, että he voivat istua samassa rivissä muiden kanssa, kun heidät ensin
on puhdistettu loasta.

Erotiikka ja rakkaus

Monien mielestä suurin osa nykyajan kirjallisuutta on täynnä yksinomaan halvan eroottisen rakkauden temmellystä. En voi muuta kuin yhtyä heidän murheeseensa. Eikä vain kirjallisuutta vaan kaikkia taiteen lajeja vastaan voidaan esittää tällaisia väitteitä. Kun on tutustunut Bombayn suurimpien elokuvateattereiden filmeihin, saa sen käsityksen, ettei nuorisolla juuri muuta tekemistä olekaan, kuin harrastaa ns. rakkautta -
ikään kuin jokaisella paremman perheen koulutytöllä olisi joka hetki meneillään jokin rakkausjuttu, jossa kaikki säädyllisyys heitetään yli laidan. Totta tosiaan, en voi muuta kuin kutsua tällaista taiteilijoiden mielenlaatua impotentiksi. Mikä sitten sanan "prema", rakkaus, syvä filosofinen merkitys onkaan, pitää tietenkin paikkansa, että premalle on tunnusmerkillistä sen ylifyysinen luonne - se on kaikkien rajoi-
tusten tuolla puolen. Kun taiteilija tällaisen prema-tunteen valtaamana yrittää selittää ihmisille tuntojaan sanojensa, kaunopuheisuutensa kautta, hänen taiteellinen neroutensa saavuttaa huippunsa. Mutta tällöin hänen luomustaan ei voida pitää populäärikirjallisuutena tai -taiteena eikä aikakautensa taiteena, koska kuudes aisti, joka pystyy tajuamaan taiteilijan transsendenttisen tunteen, ei useimmissa ihmisissä ole kehittynyt. Saamme paikoittain joitakin näytteitä tästä puhtaasta ylifyysisestä premasta Rabindranathin kirjoista, mutta aina kun hän yrittää ilmaista tätä tunnettä, tavallinen yleisö ei ymmärrä häntä. Myöskään Upanisadien ihanien shlokien transendenttiset ajatukset eivät tavoita tavallista yleisöä.

Ääretön rakkaus on äärellisen rakkauden korkein ekstaattinen ilmentymä. Kun taiteilija yrittää ilmaista tätä asiaa, kun hän yrittää määritellä suhdetta rajallisen ja rajattoman välillä, fyysisen ja ylifyysisen välillä, on pyrkimys tällaiseen ilmaisuun ehdottomasti arvokkainta taiteen piirissä, sillä se kohottaa vähitellen ihmismielen tavallisen älyn ulottumattomissa olevan kauneudentajun yliaistillisille tasoille.
Rakkaus, joka on pelkästään fyysistä, ei filosofian termein määriteltäessä ole rakkautta ollenkaan - eikä ehkä pitäisikään olla. Mutta voiko taiteilija olla piittaamatta tällaisesta rakkaudesta?
Jokaisen pienen ja suuren tapahtuman kautta tavallinen ihminen kokee tuskaa tai mielihyvää. Myöskään fyysinen rakkaus ei ole irrallaan tuskasta ja mielihyvästä. Kuinka taiteilija, joka pyrkii kuvaamaan ihmisen iloa ja surua, joka on päättänyt antaa hahmon ihmisen tuskalle ja murheelle, toiveille ja haluille, voisi mitenkään jättää fyysisen rakkauden kokonaan huomiota vaille? 

Mutta valitettavasti nykytaiteilijoiden joukossa on eräs ryhmittymä, jolla on runouden, kertomataiteen, elokuvan ja teatteritaiteen keinot käytettävissään,ja joka suuntaa koko taiteellisen lahjakkuutensa ihmisten karkean aistillisuuden kuvaamiseen - eikä edes anna oikeata kuvaa näistä karkeista ominaisuuksista - herkistä, hienoista ominaisuuksista puhumattakaan. Haluamatta antautua minkäänlaiseen vanhoillisuuteen tai koskemattomuuskulttiin sanoisin, että tämä taiteilijoiden luokka on todellinen häpeätahra yhteiskunnassa. 

Henkinen näkemys ja luovuus

Kun ihminen kiinnostui estetiikan hienosyisestä alueesta, syntyi hänessä halu luoda taidetta. Olisi toivottavaa, ihanteellista, että taiteilija asettaisi perustuksensa transendenttisuuteen, aistien rajoitusten tuolle puolen. Niinpä taiteilijan, tarkemmin sanoen taiteenpalvojan,tulee olla henkinen sadhaka (kokelas), jos hän ollenkaan haluaa pitää pyrkimyksensä oikealla tiellä. Vain ihminen,joka katsoo kaikkea maailmassa olevaa henkisestä näkökulmasta, voi oivaltaa kaikessa hienosyisen, transendenttisen olemuksen. Mitä enemmän hän
oivaltaa transendenttista olemusta, sitä paremmin hän ymmärtää tuon olemuksen yhteyden häneen itseensä. Ja
sitä suuremmalla oikeutuksella hän on ansainnut asemansa taiteilijana. Todellisen taiteen luominen on täysin mahdotonta, jos henkilö, vaikka hänellä olisikin luovuutta, ei etsi tuota hienosyistä transendenttista olemusta;taiteilija, jonka ajatuksenjuoksu on mennyt hakoteille, ajelehtii kuin purjeensa repinyt vene, mikä heijastuu kaikissa hänen oudoissa, groteskeissa luomuksissaan.

Eikö voi olla taiteilijaa ilman luovuutta? Vai onko taide sadhanan (henkisten harjoitusten)synnyttämää? Vaikea kysymys. Mutta luulen, että vastaus sisältyy juuri henkiseen nälkään. Toisin sanoen ihminen, jolla on luovaa kykyä, on tullut maailmaan muassaan valtava - tiedostettu tai tiedostamaton - henkinen nälkä. Ihmisellä, jolla ei ole tätä henkistä nälkää, halu tulla taiteilijaksi "itseään kehittämällä" tai pelkästään fyysisten ponnistelujen kautta on merkityksetön ja hyödytön. Mutta jos joku, jolla ei ole luovaa kykyä, onnistuu sytyttämään henkisen kaipuunsa, siinä tapauksessa ei ole lainkaan mahdotonta, että hänelle kehittyy luovia kykyjä.

Mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus

Todellinen kirjailija ei ole ainoastaan nykyhetken johtotähti, hän on myös menneisyyden lähettiläs ja tulevaisuuden sanansaattaja. Hän pystyy osoittamaan tarkan suunnan tulevaisuudelle oivallettuaan yhdistävän tendenssin menneisyyden ja nykyhetken välillä. Menneisyys, nykyisyys, ja tulevaisuus lomittuvat kauniisti hänen taiteessaan. Pelkkä uneksiminen valoisasta tulevaisuudesta ei riitä. On muistettava, että tulevai-
suuden kaikki piilevät mahdollisuudet uinuvat siemeninä nykyhetken kohdussa, aivan kuten nykyhetken mahdollisuudet ovat olleet menneisyyden kohdussa. Niinpä taiteilija ei vain piirrä oikeata kuvaa nykyhetkestä; hän myös tarkastelee ja selittää tulevaisuuden mahdollisuuksia rakentavassa hengessä.

On tunnettava tie ja tiedettävä myös, kuinka kulkea sitä pitkin. Taiteilija, joka ei ymmärrä, millaiseksi yhteiskunta muodostuu, jos ne tendenssit, jotka ovat johtaneet menneisyydestä nykyisyyteen, saavat vapaasti vaikuttaa edelleen, ei voi koskaan ohjata yhteiskuntaa täydellisyyden tielle. Hän itse asiassa sysää yhteiskunnan pimeyteen yhteiskunnallisen uudistuksen nimissä. Sen sijaan, että hän muovaisi kuvan naisesta jumalatarihanteen mukaan, hän haluaa muovata jumalattaren kuvan tanssijatarihanteen mukaan.

Huolimatta maiden, valtioiden, uskontojen, yhteisöjen ja kielten moninaisuudesta ihmisrotu on jakamaton olemus. Jokainen ihmismieli on tuon saman jakamattoman kosmisen mielen yksilöllinen ilmentymä. Tänään me odotamme sellaisen taiteilijan, sellaisen kirjailijan esiinmarssia, joka välittää tätä totuutta ihmisten sydämiin yhä kauniimmin sanoin, yhä voimakkaammin, yhä syvemmin.